3 vuotta päivittäistä meditaatiota

Miten mieli onkaan täynnä erilaisia uskomuksia, rajoitteita ja muureja. Miten nämä uskomusten luomat rajoitteet ohjaavat elämäämme ja vaikuttavat meihin. Miten paljon näistä uskomuksista ja rajoitteista onkaan tullut ulkopuolisesta maailmastamme vaikutteiden ja vaikuttajien kautta. Miten paljon mielessä on olemassa asioita, jotka on olemassa vain mielessä itsessään. Miten olettaminen luo harhaa ja väärinymmärrystä. Miten jokin asia, joka herättää vahvoja tunteita, voikin olla vain osaamattomuutta reagoida tunteeseen. Mitä enemmän seuraan mielen toimintaa, sitä enemmän ymmärrän. Tämän takia meditaatio eli mielen toiminnan kanssa tutuksi tuleminen on erittäin antoisaa ja mielenkiintoista.

Meditaatiosta on tullut minulle 3 vuoden päivittäisten harjoitusten kautta uusi rutiini. Usein päivä alkaa ja päättyy meditaatioon. Harjoitan meditaatiota mieluiten välittömästi herättyäni, sillä silloin mieli on jo luonnostaan tyyni ja meditaatiossa pääsee helpommin syvemmälle. Harjoitukset kestävät yleensä noin 30 minuuttia. Aikamoinen muutos siis meditaation alkutaipaleen 5 tuskalliseen minuuttiin. Harjoitustunteja on kertynyt kolmen vuoden aikana yli 800. Joidenkin mielestä tuon ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemminkin, mutten olisi siitä aivan niin varma koska se on opettanut paljon siitä miten meidän mieli toimii.

Tekemisestä olemiseen

Äkkiseltään luulisi, että oleminen on helppoa, mutta mitä edes on oleminen? Onko se olemista paikoillaan? Onko se pyrkimystä olla ajattelematta? Saako silloin tehdä mitään?

Loppuen lopuksi oleminen on niin helppoa, että siitä tulee meille vaikeaa. Tai me pikemminkin tehdään siitä vaikeaa. Maailmassa on nykyään niin paljon erilaisia aistiärsykkeitä ja olemme niihin niin koukuttuneita. Heti kun rauhoitumme paikoillemme, niin apinamielemme alkaa villitä: Muistinko vastata siihen viestiin? Unohdinko pestä pyykit? Mitenhän ystävälläni menee? Pitäisikö minun käydä kaupassa? Lukuisia ajatuksia, huolia, murheita. Miten tämän apinan saa rauhoittumaan?

Siinä vaiheessa, kun opimme suhtautumaan ajatuksiin, joita poukkoilee päähämme niin, että ne on vain ohimeneviä (aivan kuten pilvet taivaalla) ja ymmärrämme ettei niihin tarvitse tarttua tai antautua niiden vietäväksi, mieli alkaa rauhoittua. Villi apina mielessämme alkaa kesyyntyä. Villin apinan kesyttämiseen käytettäviä meditaatio tekniikoita on lukuisia, mutta yksi helpommista tekniikoista on keskittyä hengitykseen.

Kun opimme rauhoittamaan mielemme, hiljalleen mieli tyyntyy, mielen aallot vaimenevat ja jäljellä on oleminen. Syvä meditatiivinen tila: autuus, mielenrauha ja tyhjyydeksin sitä voidaan kutsua. (engl. emptiness)

Elämässämme tunteet nousevat pintaan erilaisten kokemusten/tapahtumien seurauksena. Kuitenkin, kun opimme tarkkailemaan näitä tunnereaktioita, tunnereaktiot nousevat pohjimmiltaan tyhjyydestä ja häviävät tyhjyyteen. Miksi tunteen vietäväksi tarvitsisi siis tarttua?

Intellektuaalinen (käsitteellinen) ymmärtäminen ei vielä riitä, vaan tarvitsemme oppimamme tiedon tuomista elämään kokemuksen kautta ja tämä vaatii harjoittelemista. Meditaatiota ei siis opi vain ymmärtämällä mitä ja miten tehdään, vaan se on saatava tuotua harjoittelun avulla myös kokemukseen. Kokemuksen kautta syntyy suora ymmärrys. (engl. direct realization)

Meditaation vaikutuksia

Meditaation harjoitteleminen muuttaa ihmistä. Opin katselemaan asioista toisista näkökulmista ja asiat joita olen oppinut näkemään muuttuu. Se mihin kiinnitän huomioni muuttuu. Ympäristöni muuttuu. Maailmani muuttuu. Minä muutun. Lyhyesti sanottuna: Kaikki muuttuu.

Meditaatio vaatii toki paljon harjoittelemista, mutta jokainen sekunti jonka meditaation harjoittamiseen käytän on arvokasta. Tällöin sijoitan itseeni ja muutan maailmaa sisältä päin. Ihminen ei näe silmillään, vaan mielellään. Tämä oppi on tärkeää ymmärtää.

Voimme etsiä onnellisuutta loputtomasti materiaalisista ja ulkopuolisista aistiärsykkeistä sitä koskaan löytämättä. Onnellisuuden voi kuitenkin meistä jokainen löytää sisimmästään. Avain asemassa tässä on matka sisimpään, omien uskomusten, ajatusten ja tunteiden läpikäyminen ja kiitollisuuden löytäminen elämään.

Kuka minä olen? On ehkä suurin kysymys mitä itselleen voi esittää. Kun käsitteellistä minäkuvaa aletaan tarkastella tarkemmin, alamme ymmärtää jotain mielenkiintoista: Ei, en ole pelkkä nimeni joka on minulle kasteessa annettu, sillä nimeni on vain kirjaimia kirjainten vieressä. Se en ole minä, vaan kyseinen minä on käsitteellinen minäkuvani, jota myös egoksi voidaan kutsua.

En ole myöskään työni tai ammattinimikkeeni, vaan nämä on osa minua. En ole sairaushistoriani, enkä se, jonka identiteetin on perheeni, ympäristöni ja yhteiskuntamme minulle rakentanut. Olenko mitään, mitä voin yksiselitteisesti käsitteellistää? Onko olemassa jotain, joka käsitteellistää minut?

On olemassa lukuisia avoimia kysymyksiä, joihin löydän meditaation avulla ajan kanssa vastauksen. Meditaation harjoittaminen on loppuelämän prosessi ja olen siihen valmis.

ps. kannattaa pysyä kuulolla, sillä meditaation saralla tapahtuu tulevaisuudessa jotain varsin mielenkiintoista, josta voi olla sinullekin hyötyä.

– Simo